13.3.2016
Kun
ensi kertaa elämässäni sain kuusikymppisenä soittaa yhdessä toisten kanssa,
sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Kyynel tuli silmäkulmaan. Jotain hyvin
koskettavaa siinä on, kun eritasoiset musiikin ystävät yhdessä jakavat
yhteissoiton kokemuksen. Sanatonta yhteisymmärrystä, välillä tuskailua nuottien
luvun kanssa, huonoa näköä, omaa hitautta ja sormien kömpelyyttä sekä
suurta iloa pienistä onnistumisen hetkistä. On vain tämä hetki.
✶ Sirpa
Soittamisen
viisikymmenvuotisten esteiden vähennyttyä merkittävästi on ihmeellistä päästä
kokemaan yhteissoiton ihanuutta. Ja jopa vanhakin nuortuu omaksumaan
uudenlaista musisoinnin ilmaisua barokkimusiikin soitannan parissa.
✶ Markku
On
ihmeellisen antoisaa saapua säännöllisesti ja valmistautuneena yhteiseen
soittotapaamiseemme. Hyvässä ohjauksessa harjoittelemme, opimme, kehitymme ja
saamme siten kokemuksen omasta osuudestamme. Ryhmässä annamme toinen
toisillemme sen, mihin pystymme. Roolimme yhdistyvät lopulta tulokseksi. Jokaisen ihmisen pitäisi elämänsä aikana saada kokea yhteisen
musisoinnin hurma ja kantava voima.
✶ Heidi
On
suurenmoista olla eläkeläinen juuri nyt, voida matkata keskellä arkipäivää
bussilla ja metrolla sello selässä Kulosaareen, pysähtyä juomaan kuppi kahvia,
sitten Amore classicon harjoituksiin. Ensin saa henkilökohtaista opetusta ja
sitten on yhteismusisointia barokin helmien parissa innostavassa, iloisessa
ilmapiirissä ja erilaisissa kokoonpanoissakin. Kiitos ihanat opet ja
kaikki soittajat! Tämän ei soisi loppuvan koskaan!
✶ Marita
Viime
syksynä haaveenani oli oppia jotain aivan uutta. En ole koskaan soittanut
mitään muuta kuin nokkahuilulla koulussa lauluja. Ja niistäkin tunneista on yli
puoli vuosisataa! Nyt olen tutustunut stemmoihin, taukoihin, tahtiin, sävellajeihin,
tahtien laskemiseen jne. Olen opetellut – ja ehkä vähän jo oppinutkin – sormien
hypittelyä vinhaa vauhtia, sopivaa puhaltamista ja oikeaa hengitystä. Jo nyt
haaveeni on toteutunut moninkertaisesti. Soittaminen on hauskaa, yllättävää,
upeaa, rankkaa ja antoisaa.
✶ Katri
Tänään
taas opin toisten kuuntelemista: kolmen ”kol-” pitää kuulua
sellolta ensin ja sitten vasta tulee oma kahdeksasosa (”-me”). Ja se
millisekunnin mittainen yhteinen paussi… Aika vaikeaa, mutta joka kerta menee
paremmin ja paremmin. Ja niin monta pientä yksityiskohtaa, jotka voisin soittaa
vähän paremmin. Kun vaan muistaisi kaiken (ja oppisi ja osaisi). Ei kun kotona
harjoittelemaan. Ensi kerralla vielä paremmin! Ja kiitos kaffesta (ja
pullasta).
✶ Antti
P.S.
Oli muuten ”pakko” selvittää Armiden (Lullyn ooppera) juoni. Se vasta
mutkikas onkin. Sitä tunnelmaa kun vielä saisi soittoon mukaan: taikoja ja
muita loitsuja…
Vaikkei
itse paljon osaa, on elähdyttävää
kuulla, kuinka yhdessä soittaessa syntyy musiikkia. Orkesterisoittajien
arvostukseni on noussut entisestään. Vähän huvittaakin, että opettajillemme
tutut soitto-oppilaiden selitykset kotona osaamisesta todentuvat myös meidän
isompien kohdalla. Pikkuhiljaa huomaa edistyneensäkin.
Mutta tärkeintä on musiikki ja yhdessä soittamisen ilo.
✶ Vuokko
Yhteissoitto
on ihan uusi kokemus minulle. Innostava kokemus! Joka kerta ensin jännittää. Putoan usein tahdista enkä pääse sujuvasti uudelleen mukaan. Mutta joka
kerta harjoitusten loppupuolella on tullut suuri ilon ja onnistumisen kokemus,
kun yhteissoitto onkin onnistunut hienosti ja olen ollut siinä mukana.
Opettajat ovat ihan uskomattoman kannustavia ja taitavia pedagogeja ja
positiivisia ihmisiä. Suurkiitos heille!
✶ Maija
Olen kauan ollut kiinnostunut uuden tekemisestä. Vaikka omalta
osaltani soitto meneekin räpeltämiseksi, olen kuitenkin oppinut
kuuntelemaan, kuulemaan ja vähän soittamaankin opettajien ja ryhmän
innostamana. Kiitos tästä.
Jotkut pitävät barokkimusiikkia vanhana. Ei ole, vaikka useimmat
teokset on sävelletty kauan sitten. Mehän harjoittelemme näitä kappaleita kaiken
aikaa. Uutta on erityisesti ja ainakin minulle se, miten kappaleet saadaan
elämään ja ilmentämään kunkin teoksen luonnetta. Näin avautuu uusi maailma.
✶ Jouko
Olin
jo pidempään unelmoinut nuoruusvuosien musiikkiharrastuksen elvyttämisestä.
Monien onnellisten sattumien kautta pääsin mukaan tähän iloiseen ja
innostavaan ryhmään. Aamulla matkalla harjoituksiin hymyilyttää ja palatessa
hymy on jo ihan korvissa. Barokkimusiikki, oma sinnikäs
harjoittelu ja viikoittaiset yhteisharjoitukset ovat antaneet minulle
paljon enemmän kuin etukäteen osasin edes haaveilla. Kun olemme yhdessä
soittaneet kappaleen enemmän tai vähemmän samassa tahdissa läpi, on olo
onnellinen ja samalla hieman haikea: Nytkö tämä ihana kappale jo
päättyi? Enää en luovu voimaannuttavasta
musiikkiharrastuksesta vaan annan sen elää ja kehittyä. Kiitos taidokkaille ja
kannustaville opettajille. Olette aivan huippuporukka!
✶ Pia
