Joulukonsertti

Amore Classico

FiBO Collegium

Käsikelloyhtye Campanitas

OHJELMA

Martti Luther (1483–1546)

Enkeli taivaan

Michael Praetorius (1571–1621)

Puer natus in Bethlehem Piae Cantiones –laulukokoelmasta

Es ist ein Ros entsprungen 

Georg Friedrich Händel (1685–1759)

Lascia ch’io pianga oopperasta Rinaldo

André Campra (1660–1744)

Rigaudon – Air Aimable Vainqueur – Forlana

Jean-Marie Leclair (1697–1764)

Sonaatti e-molli op. 2 nro 1

Adagio – Allegro ma poco

Marin Marais (1656–1728)

Sarja 1

Rondeau – Menuet & Autre – Sarabande – La Bagatelle – Gavotte – Chaconne

Marc-Antoine Charpentier (1634–1704)

Joseph est bien marié

Or nous dites, Marie

Ranskalainen kansansävelmä

Les Anges dans nos campagnes (Angels We Have Heard On High, sov. P. A. Sanders)

John Francis Wade (1711–1786)

O Come Ye All Faithful

Englantilainen kansansävelmä

The First Nowell

Skotlantilainen kansansävelmä

Auld Lang Syne (neljäs säkeistö yhteislauluna)

AULD LANG SYNE

Should auld acquaintance be forgot,

And never brought to mind?

Should auld acquaintance be forgot,

And days o'lang syne!

For auld lang syne dear

For auld lang syne.

We'll take a cup o' kindness yet

For auld lang syne!

AMORE CLASSICO

Heidi Kajander, Irina Furman, Solja Kievari, Riitta Juvonen, huilu

Pia Rautiainen, Elina Pihko, Katri Alvesalo-Heikkilä, nokkahuilu

Antti Ruuskanen, viulu

Marita Ingervo, Markku Järnefelt, sello

Veli-Pekka Mattila, kontrabasso

Pirjo Sørensen, Seppo Kievari, kitara

Maija Evers, Marjatta Harju, Vuokko Hosia, Jouko Kajander, Sirpa Laaksonen, Helena Olsson, Erkki Tikkanen, cembalo/urut

KÄSIKELLOYHTYE CAMPANITAS

Jaana Hemminki

Kirsi Malminen

Jette Sørensen

Pirjo Sørensen

Päivi Tihinen

Anu Viitanen

  

FIBO COLLEGIUM

Pauliina Fred, huilu & nokkahuilu

Anna Rainio, viulu

Elina Mattila, sello

Annamari Pölhö, cembalo

Arts Equal

25.11. Amore Classico oli soittamassa ArtEqual -seminaarissa. Vuokko Hosia esitteli barokkipajatoimintaa.

Amore Classicon esitys:
https://youtu.be/KqmJJoT8uDc

Vuokon puhe:

        ArtsEqual  25.11.2016

         

        Mikä on Amore classico?

        Miten se on syntynyt?

        Mikä rooli on ohjaajilla?Miten bändi harjoittelee?

        Miten soittajat ovat kokeneet yhteissoiton?

        Mikä on Amore classico?

        AC on varttuneista eli eläkkeellä olevista musiikin rakastajista eli

        amatööreistä koottu soittajisto.

         

        Miten Amore classico syntyi?

        Syksyllä 2014 MuT Annamari Pölhö tarvitsi Sibelius-Akatemian avoi-

         men yliopiston musiikkiterapian perusopintojensa lopputyötä varten

         ryhmän, jossa olisi eritaustaisia soittajia, soittajia, jotka ovat soitta-

         neet joskus vuosikymmeniä sitten tai eivät koskaan, soittajia jotka

         tuntevat nuotit ja soittajia, jotka eivät tunne nuotteja. Annamari

         halusi selvittää, miten soitto-osaamisensa taustoilta erilaiset ikään-

         tyneet kokisivat barokkipajamusisoinnin. Tähän pilotointiryhmään

         saatiin kymmenkunta eri instrumenttien (viulu, sello, basso, huilu,

         nokkahuilu, kantele, urut, cembalo) soittajaa. Ryhmä kokoontui vain

         neljä kertaa Metropolia amk:n tiloissa Ruoholahdessa.

        Annamari oli sovittanut valitsemansa barokkikappaleet (Monteverdi,

         Purcell, Lully, Marais, Händel) ottaen huomioon soittajien osaamisen

         – tai osaamattomuuden. Harjoitteluvaiheessa jokaisella soittajalla oli

         oma vierisoittaja, amk:n varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelija.

         

Puskaradio kokosi yhteen barokkimusiikista ja sen soittamisesta kiinnostuneen joukon. Soittajien ikä vaihteli 52:sta 82:een. Moni soittajista ilmoitti palautteessaan toivovansa jatkoa.

Ja kun Annamari seuraavana vuonna kertoi aloittavasta barokkibän-distä, innostuneina lähdimme jatkamaan, koska olimme jo päässeet yhteissoiton makuun. Olemme Suomalaisen barokkiorkesterin FiBO Collegiumin koulutustyöryhmän yksi projekti.

Miten bändimme toimii?

Syksyllä 2015 meitä oli sitten Kulosaaressa Resonaarissa, musiikin  erityispalvelukeskuksessa, kymmenkunta ja tänä syksynä 2016 jo kaksikymmentä.  Kokoonnumme kerran viikossa keskiviikkoisin. Yhteissoittoa on puolitoista tuntia klo 10.30–12 ja sitä ennen tai sen jälkeen lisäksi yksilö- tai pienryhmäharjoituksia.

Annamari vastaa AC:n kokonaisohjauksesta ja sovittaa soitettavat kappaleet. Tarvittaessa joku muukin opettaja toimii koko bändin johtajana.

Annamari antaa erikseen ohjausta koskettimiin. Huiluilla ja nokka-huiluilla on oma ohjaajansa, samoin sellolla ja bassolla sekä viululla. Jokainen soittaja saa näin yksilöllisesti soitto-opetusta ja ohjausta omiin stemmoihinsa  yhteissoittotuokioiden ohella.

Kun soittajamäärä on noussut kahteenkymmeneen, meidät on jaettu osaamisen ja kappaleiden vaatimustason  mukaan pienryhmiin. Pienryhmissä harjoitellaan trioja tai vastaavia esiintymismielessä. Isänpäivänä esim. AC-trio + sello- ja viuluopettaja esiintyivät Jorvin sairaalassa.

Ohjaajien rooli

Barokkimusiikin ammattilaisten ja pätevien pedagogien ansiosta barokki- ja vanha musiikki ovat avautuneet meille amatöörisoittajille uudella tavalla. On myös tärkeää, että meitä perehdytetään instru-mentin käsittelyyn ja soitettavan musiikin oikeaan soittotapaan. Jokainen soittaja on huomannut osaamisensa kehittyneen. Kyllä aina oppii! Myös yhteissoittomme on edistynyt.

Amore classicossa on keskeistä ollut yhdessä soittaminen. On huikeaa, että vaikka oma stemma ei olisi kummoinenkaan, kaikkien kahdenkymmenen yhdessä soittaessa saamme aikaan ihan kunnon – ei kun upeaa – musiikkia.

Ikimuistoinen kokemus oli lokakuussa Metro-Grosso-projektin yhteydessä, kun soitimme ensin Hakaniemen metroasemalla ja sitten Tapiolasalissa kahdensadan musiikkiopistolaisen kanssa.

Jokainen soittaa omalta osaamistasoltaan ja kaikki myös saavat soittaa yhdessä. Bändisoiton ydin: soittaa yhdessä niiden kanssa, joita kiehtoo samanlainen musiikki.

Me soitamme sitä musiikkia, joka stimuloi meitä, jota mielellämme kuuntelemme, jonka olemme itse valinneet.

Vaikka soittamisemme ensisijainen tarkoitus ei ole ehkäistä vanhenemiseen liittyviä väistämättömiä negatiivisia ilmiöitä, kuten muistiongelmia, masennusta, mielialan laskemista, verenpainetta tms., yhteissoittamisen oheisvaikutuksina elämänlaatu paranee, jotkin sairaudetkin tai sairauksien aiheuttamat kivut saattavat lieventyä. Eipä juuri ole tullut poissaoloja keskiviikon bändiharjoituksiin!

Musiikki, niin kuunteleminen kuin sen tuottaminen soittamalla tai laulamalla, saa aikaan iloa ja mielihyvää. Neurologit ja aivotutkijat puhuvat dopamiinista, endorfiinista ja oksitosiinista.

Elämänlaatu paranee.

Me amoreclassicot ilmaisemme saman toteamalla: On ilo saada soittaa yhdessä muiden kanssa. Lienee aika harvinaista, että vielä tässäkin vaiheessa elämää saa uusia kokemuksia, uusia ystäviä – aivan kuin silloin kaksikymppisenä.

Barokkipajan pilotointikappaleet

Claudio Monteverdi: Poppean ja Neron duetto ”Pur ti miro ”

Henry Purcell: Kaanon ”How great is the pleasure”

Henry Purcell: Rondeau (Abdelazer Suite, osa 2)

Jean-Baptiste Lully: Marche pour la Cérémonie des Turcs (Turkkilainen marssi)

Marin Marais: La Rêveuse (Haaveilija)

Georg Friedrich Händel: ”Lascia ch’io pianga”

Nyt ohjelmistossa 13.12.2016 klo 19 Kulosaaren kirkon joulukonserttia varten mm. Praetoriuksen, Charpentier’n, Campran ja Marais’n musiikkia.

Vierailijatervehdys

Ulkosuomalaisena, ammatiltani sellistinä, vieraillessani syntymäkaupungissani sain kutsusn serkultani Heidiltä tulla seuraamaan senioriorkesteri Amore Classicon harjoitusta lokakuun loppupuolella. Heti kysyin että  “saanko minäkin soittaa?”, ja siihen tuli pian virallinen myönteinen vastaus. Siispä ilmestyin sellon kanssa Musiikkikoulu Resonaarin saliin, missä joukko ikätovereitani, jopa pari tuttuakin sellosektiossa, puuhasi musiikin tekemisessä.

Kuulun niihin ihmisiin joita musiikki puhuttelee aina. On haasteellista olla tilanteessa missä on syytä höristää korviaan , tajuta musiikin sisältö, kuunnella ryhmää, soittaa yhdessä, balanseerata omaa ääntään…sitähän se on samaa olit sitten ammattiorkesterissa tai amatöörien keskuudessa. On suurenmoista että nämä innostuneet muusikot ovat löytäneet mahdollisuuden harrastaa musiikkia pätevän ja suunnitelmallisen ohjauksen alaisina.

Barokin taikavoima taitaakin piillä siinä että tärkeintä ei ole osaaminen, vaan musiikin tekemisestä nauttiminen, ainakin siltä näyttää kun katselee sen ajan laatukuvia. Barokkiin hypätään mukaan, laajalti. Olen varma että kun ensi kerralla tavataan niin tämä orkesteri tanssii jo!

Jos olisin tiedemies, niin tekisin tutkimusta tästä toiminnasta, sillä onhan siinä kysymys mitä moninaisimmista asioista tapahtumassa samanaikaisesti: meidän niin sanottujen vanhusten elämänlaadun parantamisesta, sosiaalisen kanssakäymisen ylläpitämisestä, musiikin vastaanottamisesta, tuottamisesta ja esittämisestä muille, ja kaikesta hienosyisestä näihin liittyvästä. Siispä onnittelen ennen kaikkea taustaorganisaatioita, jotka ovat ymmärtäneet tärkeäksi Amore Classicon olemisen ja hengittämisen, sekä tietysti kanssaikäisiäni jotka panevat parhaan panoksensa jokaviikkoisiin harjoituksiin, toivottaen kaikille hyvää ja innovatiivista jatkoa!!

Annika Petrozzi

Isänpäiväkonsertti Jorvin sairaalassa

Olimme esiintymässä pienellä kokoonpanolla viulu (Antti), huilu (minä) ja sello (Marita) kahden ohjaajamme, Elinan ja Annan, kanssa Suomalaisen barokkiorkesterin laitoskonserttisarjassa isänpäivänä Jorvin sairaalassa potilaille, omaisille ja henkilökunnalle. Soitimme eri kokoonpanoilla seuraavan ohjelman:

Henry Purcell: Alkusoitto oopperasta King Arthur, Chaconne

Jean-Baptiste Lully: Turkkilaisten marssi balettikomediasta Porvari aatelismiehenä

Marin Marais: Triosarja I, osat 4 Sarabande, 10 La bagatelle ja 11 Gavotte

Pietro Locatelli: Triosonaatti II, e-molli, osat Largo, Andante ja Allegro

G. Fr. Handel: Viulusonaatti F-duuri, osat Adagio ja Allegro (Elina ja Anna)

Jean-Baptiste Lully: Passacaille Armide-oopperasta

Jean-Philippe Rameau: Les Sauvages (Villit) Oopperasta Les Indes galantes (Galantit intiaanit)

-Heidi

Video esityksestä 

Harjoitustunnelmia

Amore Classicolla on ollut aktiivinen keikkasyksy, lokakuussa olimme koko joukolla Metro-Grossossa, isänpäivänä Amore Classicon ryhmä soitti kamarimusiikkikonsertin Jorvin sairaalan potilaille ja heidän omaisilleen sekä sairaalan henkilökunnalle. 25.11. Amore Classico osallistuu yhdessä Amore barocco -orkesterin kanssa Sibelius- Akatemian järjestämään ArtsEqual -seminaariin, ja tulossa on vielä oma joulokonserttimme Kulosaaren kirkossa 13.12. Tässä vähän harjoitustunnelmia Resonaarista. 

Metro-Grosso 8.10. 2016

Tunnelmia Amore Classicon Metrosoitosta Hakaniemen metroasemalla 

ja tapahtuman pääkonsertista Tapiolasalissa.

Vuokko: Hakaniemen metroasemalla koki, kuinka soitto vaikutti ja tavoitti. Kiireisen oloinen isä pikkulapsi rattaissa ja pikkutyttö vieressä kävelemässä, joutui jäämään tytön pyynnöstä kuuntelemaan koko setin eli Purcellin Chaconnen, Lullyn Turkkilaisten marssin ja Rameaun Villit. Erityisesti lapset olivat  kiinnostuneita ja hiljenivät keskittyneeseen kuunteluun. 

 Maija: Kiitos kaikki! Oli ikimuistoinen tunne saada olla keskellä musiikin pauhua ja yhteistä soittamista. En oikein voi ymmärtää miten tälläinen kokemus on tullut osalleni.

Ihanaa alkaa valmistella Joulumusiikkia :)

Heidi: Hakaniemen metroasemalla oli kerrassaan hauska tunnelma, ja paikalle pysähtyneet tuntuivat oikein kiinnostuneina kuuntelevan. Voi toki olettaa, että monet olivat matkalla jonnekin eivätkä siksi voineet pitkään pysähtyä. Minusta oli hauska soittaa, ja mielestäni homma sujui ihmeen hyvin olihan meillä mainiot tuet keskuudessamme. Yhdessä tekemistä parhaasta päästä se oli ja onnistuminen tietenkin harjoitusten ja ohjaajien ansiota. Kiitos teille ja kaikille.

Solja: Kyllä eilinen kokemus jää varmaan kaikille meille ikimuistoiseksi. Kiitos kuuluu Annamarille, Annalle ja Elinalle meidän opastamisesta. Ja kaikille mukaville kanssasoittajille. 

Erkki: Kiitos!!! Tunnelma oli upea. Ja pieniä soittajia kuunnellessa ei voinut kuin ihailla sitä taitoa ja intoa. Samalla kyllä huomasi, että kahdeksanvuotiaana oppii nopeammin kuin  kahdeksankymppisenä.

Heidi: Tapiolasalissa tunnelmat lavan takaosassa olivat varmaankin hieman erilaiset kuin edessä puhumattakaan Antin ahtaasta paikasta viulistien joukossa. Meillä huilisteilla oli Petran hyvä tuki koko ajan ja melkein tarpeeksi tilaa. Vähän vinkurassa piti meidän poikittaisten pillien soittajien seistä. Nuoriso ympärillä lavalla ja käytävillä oli mitä ystävällisintä, ja kaveerasin luontevasti vieressäni olevan nuoren herrasmiehen kanssa. Loistavaa joukkoa! Kenraaliharjoitusiltaan verrattuna lopputulos oli hyvä, ainakin meidän suunnastamme seurattuna. 

Sirpa: Olin lauantai-iltana niin onnellinen etten ole aikoihin ollut. Sitä yhteisöllisyyden määrää koko projektissa ja yhdessä soitetun musiikin lumoa! Kävelin parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella – kiitos kaikille Metro Grosson idean ja käytännön toteutuksen takana oleville.

Katri: Hyvä mieli jäi eilisestä. Ja sitä lisäsi vielä tyttären tämänpäiväinen toteamus hänen tullessaan eräästä kuorokonsertista: ”Ihan kiva konsertti, mutta ei alkuunkaan niin hyvä ja vaikuttava kuin teidän eilinen.”

Vuokko: Tapiolasalin lavan soittajameri oli salvata hengen. Kuinka hallitusti ja häiriköimättä niin pikkuiset sottajat kuin teini-ikäisetkin jaksoivat kenraalin ja itse konsertin. Nämä FiBO Collegiumin Grossot joka kerta ovat pakahduttaa sydämeni. Ja nyt sai olla vielä osa hienoa bändiä.

Kuvat: Vuokko Hosia

Musiikki yhdistää idän ja lännen – metro seuraa perässä

MetroGrosso toteutuu jollakin tapaa, vaikka metro ei kuljekaan! Tapahtuman vuoksi alkusyksyn treenit 31.8–5.10. ovat Keski-Helsingin musiikkiopiston salissa (Helsinginkatu 3-5, 00500 HKI, Ebeneser-talo, n. 100 m Sörnäisten metroasemalta).

12.10. siirrymme takaisin Resonaariin.

Lisätietoa MetroGrossosta tästä linkistä

Yhteenvetoa tunnelmista kevään harjoituksista ja konsertista

24.5.2016

Talven ensimmäinen uusi asia ja mullistava ajatus oli se, ettei soitettukaan tarkasti, miten nuotit oli kirjoitettu, vaan soitettiin niin kuin on tarkoitettu, tehtiin musiikkia: barokkia. Koko kevättä leimasikin jatkuva uuden oppiminen – ja vanhasta poisoppiminen.

Koko ajan tuli paljon muistettavaa, jokainen fraasi ja jopa ääni piti muistaa ja opetella soittamaan tietyllä, yhteisesti sovitulla tavalla. Ajoittaisesta huonomuistisuudesta potevalle kevät tarjosi paljon hyvää harjoitusta...

Soiton puhtauhdesta on sanottava yksi asia. Kun viritys saatettiin kohdalleen koneellisesti, eikä vain korvakuulolta niinkuin aina ennen, oma soittoni parani oleellisesti puhtauden osalta – ainakin omasta mielestäni.

Orkesterisoittoharjoitukset olivat tosi kivoja, pienryhmätreenit eritoten, ja bonuksena kannustavat opet, jotka kokemukseensa perustuen – näin oletan – osasivat ihmeellisesti puuttua oleellisimpiin asioihin kannustavasti kunkin senhetkiseen kapasiteettiin sopivalla tavalla. Ja kun meitä soittajia oli reilut kymmenkunta, niin opeja oli joskus jopa neljä! (Ei ihme, että konserttiyleisö tykkäsi – näinhän on meille kerrottu.) Vielä sanoisin, että yksitysopetus oli jotain, jota en osannut ennakkoon odottaa lainkaan. Ja mitä helmiä silloin otettiinkaan työ alle: Telemannin fantasia nro 1 sooloviululle!

Konsertti oli jännittävä tapaus. Lapsuuden ja nuoruuden soitto-opetukseen liittyneiden esiintymisten epämiellyttävä jännittäminen oli ennakkoon mielessäni. Hyvinhän se kevätkonsertti meni, vaikkei ihan jokainen fraasi mennytkään täysin nappiin... Ja olipa hyvä, kuuluva akustiikka!

Ikäihmisten elämänlaadun ylläpitäminen ja hyvinvoinnin lisääminen on mainittu Amore Classicon tavoitteina. Omalta osaltani tämä näkyi harjoituspäivinä poikkeuksellisena virkeytenä. Ja tulipa soitettua käytännössä jokaikinen päivä, ainakin vähän.

Yllättävä sivuhyötykin tuli soittoasentoon ja ryhtiin liittyen. Päätin ryhdistäytyä ja aloittaa käynnit venyttelyjumpassa, mikä tuntuu olevan hyvinvoinnin kannalta tosi kova juttu.

Ja vielä: mahtavat soittokaverit ja luvassa uusia kappaleita opeteltavaksi syksyksi 2016!

- Antti

Konsertin jälkikaikua

17.5.2016

Bändimme kokoontui joka keskiviikko koko kevään ajan Resonaariin soittamaan yhdessä tavoitteena kevätkonsertti Kulosaaren kirkossa. Vielä tammikuussa hankalilta tuntuneet nuotit – yhteissoitosta puhumattakaan – selkenivät viikko viikolta ja omat sormet suunnilleen löysivät paikkansa koskettimilla. Kummasti yhteissoitto kehittyi. Opejemme johdatuksella perehdyimme barokkisoiton eriyisluonteeseen, kuten siihen, että lyhyt nuotti pidennetään ja pitkä nuotti lyhennetään. Välähdyksiä, oivalluksia, kaikki barokkimusiikin ansioista.

Kappaleet tulivat tutuiksi aivan toisella, syvemmällä tavalla, kun niitä koko kevään kuuli ja soitti. Eikä niistä sittenkään kyllikseen saanut: barokkimusiikki vain tempaa mukaansa. Se oli menoa se. Ja niin sitten kävi, että kevätkonsertissa jo pystyi tamburiinilla irrottelemaan ja jalkakin alkoi vipata soiton tahdissa.

Tämähän ei tähän jää, vaan jatkuu taas syksyllä!

- Vuokko

Markun konsentroituja aivoituksia

16.5.2016

1. Parasta "opetus-/oppimisideologiamme" mukaisesti niin harjoituksissa että konsertissa on pyrkimys ensisijaisesti "tehdä musiikkia".
2. Mielestäni eo:aan perustuen saatoimme tuottaa konsertissamme "hyvän mielen musiikkia", jollaista ilmaisua kuulijoilta konsertin jälkeen kuuli.
3. Ilmapiirin myönteisyystä lisäsivät hienot verbaaliset johdannot.
4. Oli ihastuttavaa olla kanssaelämässä flunssaisen Soljan kokemusta: "Ylitin itseni!" Yhteisöllisyytä parhaimmillaan.

Kevätkonserttitunnelmaa: Hauskaa oli ja hyvä mieli jäi

14.5.2016

Engelsmanni herra Henkka

Mallina kai meidän jenkka

Saipi aikaan tanssin oivan

kepeästi korvaan soivan

Kaanon veti stemmat yhteen

Niin kuin maamies pellon lyhteen

(Purcell: Chaconne ja Kaanon)

Soljui sitten ihanasti

Alkutahdist’ loppuun asti

Abelista kaunis pätkä

Herkistyi jo joka jätkä

(Abel: Larghetto-osa triosonaatista)

Penkin päässä istui Elli

Kiehtoi ehkä Locatelli

Joukko eessä puhkui, sohi

Pian oli leikki ohi

(Locatelli: Osat Largo, Andante, Allegro triosonaatista)

Vaihtopenkin mummo tuumi

Liekö säveltäjä muumi

Kun soi tuo niin suloisesti

Kunnon herkkukakkukesti

(Locatelli: Sonaatti)

J. S. Bachin preludi

Ilman fuugaa sooloili

Kilkuttelu täytti huoneen

Soitto meni suoraan suoneen

(J. S. Bach: Preludi)

Ranskan maalla touhus’ Lully

Oikein oiva sävelmulli

Oopperan ja marssin tahdit

Kaikki soittoalan mahdit

Ehti panna paperille

evähiksi soittajille

Kuoli syystä kuolionsa

- Kunnon draamaa kohtalonsa

(Lully: Passacaille ja Turkkilainen marssi)

Amerikan villit hyppii

Mikä ihme niitä nyppii

Oisko syynä emigrantit

Idän valkonaamafantit

(Rameau: Villit)

-Heidi

Konserttiohjelma

Tervetuloa sankoin joukoin kevätkauden päätöskonserttiin Kulosaaren kirkkoon torstaina 12.5.2016 klo 18!

Tällaista luvassa:

Vaihtotekniikkaa ja yhteissoiton hurmaa

5.4.2016

Tässä hauska YouTube-video kosketinsoitinsektion penkinvaihtoa seuraaville ja sitä harjoittaville innokkaille soittajille:

Hilarious piano sketch

Music for a while shall all your cares beguile ✶ Henry Purcell

13.3.2016

Kun ensi kertaa elämässäni sain kuusikymppisenä soittaa yhdessä toisten kanssa, sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Kyynel tuli silmäkulmaan. Jotain hyvin koskettavaa siinä on, kun eritasoiset musiikin ystävät yhdessä jakavat yhteissoiton kokemuksen. Sanatonta yhteisymmärrystä, välillä tuskailua nuottien luvun kanssa, huonoa näköä, omaa hitautta ja sormien kömpelyyttä sekä suurta iloa pienistä onnistumisen hetkistä. On vain tämä hetki.

✶ Sirpa

Soittamisen viisikymmenvuotisten esteiden vähennyttyä merkittävästi on ihmeellistä päästä kokemaan yhteissoiton ihanuutta. Ja jopa vanhakin nuortuu omaksumaan uudenlaista musisoinnin ilmaisua barokkimusiikin soitannan parissa.

✶ Markku

On ihmeellisen antoisaa saapua säännöllisesti ja valmistautuneena yhteiseen soittotapaamiseemme. Hyvässä ohjauksessa harjoittelemme, opimme, kehitymme ja saamme siten kokemuksen omasta osuudestamme. Ryhmässä annamme toinen toisillemme sen, mihin pystymme. Roolimme yhdistyvät lopulta tulokseksi. Jokaisen ihmisen pitäisi elämänsä aikana saada kokea yhteisen musisoinnin hurma ja kantava voima.

✶ Heidi

On suurenmoista olla eläkeläinen juuri nyt, voida matkata keskellä arkipäivää bussilla ja metrolla sello selässä Kulosaareen, pysähtyä juomaan kuppi kahvia, sitten Amore classicon harjoituksiin. Ensin saa henkilökohtaista opetusta ja sitten on yhteismusisointia barokin helmien parissa innostavassa, iloisessa ilmapiirissä ja erilaisissa kokoonpanoissakin.  Kiitos ihanat opet ja kaikki soittajat! Tämän ei soisi loppuvan koskaan!

✶ Marita

Viime syksynä haaveenani oli oppia jotain aivan uutta. En ole koskaan soittanut mitään muuta kuin nokkahuilulla koulussa lauluja. Ja niistäkin tunneista on yli puoli vuosisataa! Nyt olen tutustunut stemmoihin, taukoihin, tahtiin, sävellajeihin, tahtien laskemiseen jne. Olen opetellut – ja ehkä vähän jo oppinutkin – sormien hypittelyä vinhaa vauhtia, sopivaa puhaltamista ja oikeaa hengitystä. Jo nyt haaveeni on toteutunut moninkertaisesti. Soittaminen on hauskaa, yllättävää, upeaa, rankkaa ja antoisaa.

✶ Katri

Tänään taas opin toisten kuuntelemista: kolmen ”kol-” pitää kuulua sellolta ensin ja sitten vasta tulee oma kahdeksasosa (”-me”). Ja se millisekunnin mittainen yhteinen paussi… Aika vaikeaa, mutta joka kerta menee paremmin ja paremmin. Ja niin monta pientä yksityiskohtaa, jotka voisin soittaa vähän paremmin. Kun vaan muistaisi kaiken (ja oppisi ja osaisi). Ei kun kotona harjoittelemaan. Ensi kerralla vielä paremmin! Ja kiitos kaffesta (ja pullasta).

✶ Antti

P.S. Oli muuten ”pakko” selvittää Armiden (Lullyn ooppera) juoni. Se vasta mutkikas onkin. Sitä tunnelmaa kun vielä saisi soittoon mukaan: taikoja ja muita loitsuja…

Vaikkei itse paljon osaa, on elähdyttävää kuulla, kuinka yhdessä soittaessa syntyy musiikkia. Orkesterisoittajien arvostukseni on noussut entisestään. Vähän huvittaakin, että opettajillemme tutut soitto-oppilaiden selitykset kotona osaamisesta todentuvat myös meidän isompien kohdalla. Pikkuhiljaa huomaa edistyneensäkin. Mutta tärkeintä on musiikki ja yhdessä soittamisen ilo.

✶ Vuokko

Yhteissoitto on ihan uusi kokemus minulle. Innostava kokemus! Joka kerta ensin jännittää. Putoan usein tahdista enkä pääse sujuvasti uudelleen mukaan. Mutta joka kerta harjoitusten loppupuolella on tullut suuri ilon ja onnistumisen kokemus, kun yhteissoitto onkin onnistunut hienosti ja olen ollut siinä mukana. Opettajat ovat ihan uskomattoman kannustavia ja taitavia pedagogeja ja positiivisia ihmisiä. Suurkiitos heille!

✶ Maija

Olen kauan ollut kiinnostunut uuden tekemisestä. Vaikka omalta osaltani soitto meneekin räpeltämiseksi, olen kuitenkin oppinut kuuntelemaan, kuulemaan ja vähän soittamaankin opettajien ja ryhmän innostamana. Kiitos tästä.

Jotkut pitävät barokkimusiikkia vanhana. Ei ole, vaikka useimmat teokset on sävelletty kauan sitten. Mehän harjoittelemme näitä kappaleita kaiken aikaa. Uutta on erityisesti ja ainakin minulle se, miten kappaleet saadaan elämään ja ilmentämään kunkin teoksen luonnetta. Näin avautuu uusi maailma.

✶ Jouko

Olin jo pidempään unelmoinut nuoruusvuosien musiikkiharrastuksen elvyttämisestä. Monien onnellisten sattumien kautta pääsin mukaan tähän iloiseen ja innostavaan ryhmään. Aamulla matkalla harjoituksiin hymyilyttää ja palatessa hymy on jo ihan korvissa. Barokkimusiikki, oma sinnikäs harjoittelu ja viikoittaiset yhteisharjoitukset ovat antaneet minulle paljon enemmän kuin etukäteen osasin edes haaveilla. Kun olemme yhdessä soittaneet kappaleen enemmän tai vähemmän samassa tahdissa läpi, on olo onnellinen ja samalla hieman haikea: Nytkö tämä ihana kappale jo päättyi? Enää en luovu voimaannuttavasta musiikkiharrastuksesta vaan annan sen elää ja kehittyä. Kiitos taidokkaille ja kannustaville opettajille. Olette aivan huippuporukka!

✶ Pia

Vanha koirakin oppii, niin miksi ei vanha ihminen

6.2.2016

Me ikäihmiset opimme soittamaan mm. tihruamalla enemmän tai vähemmän kaihisilla silmillämme erilaisia palluroita viivoilla, viivojen alla ja niiden päällä. Saamme huomata, että jokaisella merkillä on omanlaisensa ääni. Opimme siis vastakin toteuttamaan samaa motoriikkaa sen saavuttamiseksi. Samalla meillä on mahdollisuus laajentaa kouluaikana mahdollisesti vähäiselle harrastukselle jäänyttä murtolukulaskentoa. Tästä kaikesta syntyy sitten musiikkia. Tätä me teemme ilman, että saamme herkkupaloja jokaisesta onnistumisesta. Sen sijaan olemme saaneet viime aikoina kahvin sijasta hemioleja, mikä onkin paljon ylentävämpää.

- Heidi

HS: Vanha koira oppii uusia temppuja

Muutama linkki kevään kappaleisiin

Jean-Baptiste Lully - Armide, Passacaille

Henry Purcell - First Music, Ouverture from King Artur

Jean-Philippe Rameau - Les Indes galantes, Les Sauvages

Soitot jatkuvat

Kevätkausi alkaa keskiviikkona 13.1.2016 klo 10.30-12 Resonaarissa.

Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat!