Vierailijatervehdys

Ulkosuomalaisena, ammatiltani sellistinä, vieraillessani syntymäkaupungissani sain kutsusn serkultani Heidiltä tulla seuraamaan senioriorkesteri Amore Classicon harjoitusta lokakuun loppupuolella. Heti kysyin että  “saanko minäkin soittaa?”, ja siihen tuli pian virallinen myönteinen vastaus. Siispä ilmestyin sellon kanssa Musiikkikoulu Resonaarin saliin, missä joukko ikätovereitani, jopa pari tuttuakin sellosektiossa, puuhasi musiikin tekemisessä.

Kuulun niihin ihmisiin joita musiikki puhuttelee aina. On haasteellista olla tilanteessa missä on syytä höristää korviaan , tajuta musiikin sisältö, kuunnella ryhmää, soittaa yhdessä, balanseerata omaa ääntään…sitähän se on samaa olit sitten ammattiorkesterissa tai amatöörien keskuudessa. On suurenmoista että nämä innostuneet muusikot ovat löytäneet mahdollisuuden harrastaa musiikkia pätevän ja suunnitelmallisen ohjauksen alaisina.

Barokin taikavoima taitaakin piillä siinä että tärkeintä ei ole osaaminen, vaan musiikin tekemisestä nauttiminen, ainakin siltä näyttää kun katselee sen ajan laatukuvia. Barokkiin hypätään mukaan, laajalti. Olen varma että kun ensi kerralla tavataan niin tämä orkesteri tanssii jo!

Jos olisin tiedemies, niin tekisin tutkimusta tästä toiminnasta, sillä onhan siinä kysymys mitä moninaisimmista asioista tapahtumassa samanaikaisesti: meidän niin sanottujen vanhusten elämänlaadun parantamisesta, sosiaalisen kanssakäymisen ylläpitämisestä, musiikin vastaanottamisesta, tuottamisesta ja esittämisestä muille, ja kaikesta hienosyisestä näihin liittyvästä. Siispä onnittelen ennen kaikkea taustaorganisaatioita, jotka ovat ymmärtäneet tärkeäksi Amore Classicon olemisen ja hengittämisen, sekä tietysti kanssaikäisiäni jotka panevat parhaan panoksensa jokaviikkoisiin harjoituksiin, toivottaen kaikille hyvää ja innovatiivista jatkoa!!

Annika Petrozzi

Isänpäiväkonsertti Jorvin sairaalassa

Olimme esiintymässä pienellä kokoonpanolla viulu (Antti), huilu (minä) ja sello (Marita) kahden ohjaajamme, Elinan ja Annan, kanssa Suomalaisen barokkiorkesterin laitoskonserttisarjassa isänpäivänä Jorvin sairaalassa potilaille, omaisille ja henkilökunnalle. Soitimme eri kokoonpanoilla seuraavan ohjelman:

Henry Purcell: Alkusoitto oopperasta King Arthur, Chaconne

Jean-Baptiste Lully: Turkkilaisten marssi balettikomediasta Porvari aatelismiehenä

Marin Marais: Triosarja I, osat 4 Sarabande, 10 La bagatelle ja 11 Gavotte

Pietro Locatelli: Triosonaatti II, e-molli, osat Largo, Andante ja Allegro

G. Fr. Handel: Viulusonaatti F-duuri, osat Adagio ja Allegro (Elina ja Anna)

Jean-Baptiste Lully: Passacaille Armide-oopperasta

Jean-Philippe Rameau: Les Sauvages (Villit) Oopperasta Les Indes galantes (Galantit intiaanit)

-Heidi

Video esityksestä 

Harjoitustunnelmia

Amore Classicolla on ollut aktiivinen keikkasyksy, lokakuussa olimme koko joukolla Metro-Grossossa, isänpäivänä Amore Classicon ryhmä soitti kamarimusiikkikonsertin Jorvin sairaalan potilaille ja heidän omaisilleen sekä sairaalan henkilökunnalle. 25.11. Amore Classico osallistuu yhdessä Amore barocco -orkesterin kanssa Sibelius- Akatemian järjestämään ArtsEqual -seminaariin, ja tulossa on vielä oma joulokonserttimme Kulosaaren kirkossa 13.12. Tässä vähän harjoitustunnelmia Resonaarista. 

Metro-Grosso 8.10. 2016

Tunnelmia Amore Classicon Metrosoitosta Hakaniemen metroasemalla 

ja tapahtuman pääkonsertista Tapiolasalissa.

Vuokko: Hakaniemen metroasemalla koki, kuinka soitto vaikutti ja tavoitti. Kiireisen oloinen isä pikkulapsi rattaissa ja pikkutyttö vieressä kävelemässä, joutui jäämään tytön pyynnöstä kuuntelemaan koko setin eli Purcellin Chaconnen, Lullyn Turkkilaisten marssin ja Rameaun Villit. Erityisesti lapset olivat  kiinnostuneita ja hiljenivät keskittyneeseen kuunteluun. 

 Maija: Kiitos kaikki! Oli ikimuistoinen tunne saada olla keskellä musiikin pauhua ja yhteistä soittamista. En oikein voi ymmärtää miten tälläinen kokemus on tullut osalleni.

Ihanaa alkaa valmistella Joulumusiikkia :)

Heidi: Hakaniemen metroasemalla oli kerrassaan hauska tunnelma, ja paikalle pysähtyneet tuntuivat oikein kiinnostuneina kuuntelevan. Voi toki olettaa, että monet olivat matkalla jonnekin eivätkä siksi voineet pitkään pysähtyä. Minusta oli hauska soittaa, ja mielestäni homma sujui ihmeen hyvin olihan meillä mainiot tuet keskuudessamme. Yhdessä tekemistä parhaasta päästä se oli ja onnistuminen tietenkin harjoitusten ja ohjaajien ansiota. Kiitos teille ja kaikille.

Solja: Kyllä eilinen kokemus jää varmaan kaikille meille ikimuistoiseksi. Kiitos kuuluu Annamarille, Annalle ja Elinalle meidän opastamisesta. Ja kaikille mukaville kanssasoittajille. 

Erkki: Kiitos!!! Tunnelma oli upea. Ja pieniä soittajia kuunnellessa ei voinut kuin ihailla sitä taitoa ja intoa. Samalla kyllä huomasi, että kahdeksanvuotiaana oppii nopeammin kuin  kahdeksankymppisenä.

Heidi: Tapiolasalissa tunnelmat lavan takaosassa olivat varmaankin hieman erilaiset kuin edessä puhumattakaan Antin ahtaasta paikasta viulistien joukossa. Meillä huilisteilla oli Petran hyvä tuki koko ajan ja melkein tarpeeksi tilaa. Vähän vinkurassa piti meidän poikittaisten pillien soittajien seistä. Nuoriso ympärillä lavalla ja käytävillä oli mitä ystävällisintä, ja kaveerasin luontevasti vieressäni olevan nuoren herrasmiehen kanssa. Loistavaa joukkoa! Kenraaliharjoitusiltaan verrattuna lopputulos oli hyvä, ainakin meidän suunnastamme seurattuna. 

Sirpa: Olin lauantai-iltana niin onnellinen etten ole aikoihin ollut. Sitä yhteisöllisyyden määrää koko projektissa ja yhdessä soitetun musiikin lumoa! Kävelin parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella – kiitos kaikille Metro Grosson idean ja käytännön toteutuksen takana oleville.

Katri: Hyvä mieli jäi eilisestä. Ja sitä lisäsi vielä tyttären tämänpäiväinen toteamus hänen tullessaan eräästä kuorokonsertista: ”Ihan kiva konsertti, mutta ei alkuunkaan niin hyvä ja vaikuttava kuin teidän eilinen.”

Vuokko: Tapiolasalin lavan soittajameri oli salvata hengen. Kuinka hallitusti ja häiriköimättä niin pikkuiset sottajat kuin teini-ikäisetkin jaksoivat kenraalin ja itse konsertin. Nämä FiBO Collegiumin Grossot joka kerta ovat pakahduttaa sydämeni. Ja nyt sai olla vielä osa hienoa bändiä.

Kuvat: Vuokko Hosia

Musiikki yhdistää idän ja lännen – metro seuraa perässä

MetroGrosso toteutuu jollakin tapaa, vaikka metro ei kuljekaan! Tapahtuman vuoksi alkusyksyn treenit 31.8–5.10. ovat Keski-Helsingin musiikkiopiston salissa (Helsinginkatu 3-5, 00500 HKI, Ebeneser-talo, n. 100 m Sörnäisten metroasemalta).

12.10. siirrymme takaisin Resonaariin.

Lisätietoa MetroGrossosta tästä linkistä

Yhteenvetoa tunnelmista kevään harjoituksista ja konsertista

24.5.2016

Talven ensimmäinen uusi asia ja mullistava ajatus oli se, ettei soitettukaan tarkasti, miten nuotit oli kirjoitettu, vaan soitettiin niin kuin on tarkoitettu, tehtiin musiikkia: barokkia. Koko kevättä leimasikin jatkuva uuden oppiminen – ja vanhasta poisoppiminen.

Koko ajan tuli paljon muistettavaa, jokainen fraasi ja jopa ääni piti muistaa ja opetella soittamaan tietyllä, yhteisesti sovitulla tavalla. Ajoittaisesta huonomuistisuudesta potevalle kevät tarjosi paljon hyvää harjoitusta...

Soiton puhtauhdesta on sanottava yksi asia. Kun viritys saatettiin kohdalleen koneellisesti, eikä vain korvakuulolta niinkuin aina ennen, oma soittoni parani oleellisesti puhtauden osalta – ainakin omasta mielestäni.

Orkesterisoittoharjoitukset olivat tosi kivoja, pienryhmätreenit eritoten, ja bonuksena kannustavat opet, jotka kokemukseensa perustuen – näin oletan – osasivat ihmeellisesti puuttua oleellisimpiin asioihin kannustavasti kunkin senhetkiseen kapasiteettiin sopivalla tavalla. Ja kun meitä soittajia oli reilut kymmenkunta, niin opeja oli joskus jopa neljä! (Ei ihme, että konserttiyleisö tykkäsi – näinhän on meille kerrottu.) Vielä sanoisin, että yksitysopetus oli jotain, jota en osannut ennakkoon odottaa lainkaan. Ja mitä helmiä silloin otettiinkaan työ alle: Telemannin fantasia nro 1 sooloviululle!

Konsertti oli jännittävä tapaus. Lapsuuden ja nuoruuden soitto-opetukseen liittyneiden esiintymisten epämiellyttävä jännittäminen oli ennakkoon mielessäni. Hyvinhän se kevätkonsertti meni, vaikkei ihan jokainen fraasi mennytkään täysin nappiin... Ja olipa hyvä, kuuluva akustiikka!

Ikäihmisten elämänlaadun ylläpitäminen ja hyvinvoinnin lisääminen on mainittu Amore Classicon tavoitteina. Omalta osaltani tämä näkyi harjoituspäivinä poikkeuksellisena virkeytenä. Ja tulipa soitettua käytännössä jokaikinen päivä, ainakin vähän.

Yllättävä sivuhyötykin tuli soittoasentoon ja ryhtiin liittyen. Päätin ryhdistäytyä ja aloittaa käynnit venyttelyjumpassa, mikä tuntuu olevan hyvinvoinnin kannalta tosi kova juttu.

Ja vielä: mahtavat soittokaverit ja luvassa uusia kappaleita opeteltavaksi syksyksi 2016!

- Antti

Konsertin jälkikaikua

17.5.2016

Bändimme kokoontui joka keskiviikko koko kevään ajan Resonaariin soittamaan yhdessä tavoitteena kevätkonsertti Kulosaaren kirkossa. Vielä tammikuussa hankalilta tuntuneet nuotit – yhteissoitosta puhumattakaan – selkenivät viikko viikolta ja omat sormet suunnilleen löysivät paikkansa koskettimilla. Kummasti yhteissoitto kehittyi. Opejemme johdatuksella perehdyimme barokkisoiton eriyisluonteeseen, kuten siihen, että lyhyt nuotti pidennetään ja pitkä nuotti lyhennetään. Välähdyksiä, oivalluksia, kaikki barokkimusiikin ansioista.

Kappaleet tulivat tutuiksi aivan toisella, syvemmällä tavalla, kun niitä koko kevään kuuli ja soitti. Eikä niistä sittenkään kyllikseen saanut: barokkimusiikki vain tempaa mukaansa. Se oli menoa se. Ja niin sitten kävi, että kevätkonsertissa jo pystyi tamburiinilla irrottelemaan ja jalkakin alkoi vipata soiton tahdissa.

Tämähän ei tähän jää, vaan jatkuu taas syksyllä!

- Vuokko